Naistenpäivänä hoiva on poliittista
Koska naistenpäivänä ja naisten ja miesten välisessä tasa-arvossa henkilökohtainen on usein poliittista, haluan jakaa kuvan ja tarinan joka avautui minulle vasta hiljattain.
Vahva matriarkka - tuntematon isoäitini
Kuvassa eräs vahva nainen, jota en koskaan saanut tavata, mutta jolla on ollut suuri vaikutus minun ja monien muiden elämään. Kuvassa on isäni äiti Aino Vartio (o.s. Reinikainen), joka kuoli paljon ennen syntymääni. Hän oli käynyt kuurojen koulun Kuopiossa ja hänellä oli esikoinen tavatessaan isoisäni. Hän eli läpi sotavuosien, lähti perheineen evakkoon Karjalasta kahdesti ja kohtasi monia ennakkoluuloja evakkona. Vaikeista lähtökohdista huolimatta, hän kasvatti kunnollisia kansalaisia suuresta sisarusparvesta. Neljä lapsistaan, mukaan lukien isäni, hän lähetti Ruotsiin sotalapsina ja onnistui saamaan kaikki takaisin.
On ihailtava saavutus, että miten vaatimattomista lähtökohdista huolimatta hänen lapsensa kouluttautuivat ja kaikista pidettiin huolta. Havahduin vasta hiljattain jutellessani serkkuni kanssa, minkälainen vahva nainen myös isäni puolella sukua on vaikuttanut taustalla.
Sitova hoivavastuu usein alitunnistettu sosiaalinen riski
Naistenpäivänä juhlapuheiden sijaan kaipaan kuitenkin myös rakennemuutosta. Vaikka hyvinvointiyhteiskuntamme huomioi monenlaisia elämäntilanteita, ovat sitovat hoivatilanteet alitunnistettu sosiaalinen riski, kaikkien muiden kuin hyvin pienten lasten vanhempien kohdalla. Esimerkiksi yhä useammat työikäiset henkilöt - useimmiten naiset- pitävät huolta vammaisista lapsistaan tai iäkkäistä vanhemmistaan niin sitovalla tavalla, että heidän oma toimeentulonsa kärsii. Kyseessä voi olla pitkäaikainen köyhyysloukku, sillä tällöin eläkkeetkin jäävät karttumatta.
Riittävät ja oikea-aikaiset palvelut keskeisiä
Tilastojen valossa tätä taakkaa kantavat usein naiset. Kun puhumme naisten ja miesten välisistä palkka-eroista, meidän tulisi myös huomioida, että järjestelmämme jättää paitsioon monia joilla ei ylipäätänsä ole mahdollisuutta tienata kunnon elantoa. Tätä ongelmaa voi ja tulee korjata sosiaaliturvaa kehittämällä, mutta myös hyvinvointialueilla on tärkeä rooli siinä, että tarjoavat riittäviä ja oikea-aikaisia palveluita, jotta kaikilla olisi halutessaan mahdollisuus kantaa kortensa kekoon myös työelämässä tai elinkeinon harjoittajina. Meistä on moneksi, mutta ketään ei tulisi rangaista siitä, että kantavat hoivavastuuta, joka muutoin lankeaisi yhteiskunnan hoidettavaksi.